Kirjoitan tänään, koska tänään ovat mayat ennustaneet tapahtuvan maailmanlopun. Miten kristinusko voi hälventää mustat pilvet menneitten ennustusten ja tehdä maailmasta turvallisen paikan elää?
Jotta saan pääni kasaan, minun täytyy aloittaa tämän päivän alusta. Heräsin 04:20. (Henkilökohtaista päiväkirjaa) Nukahdin uudelleen viiden aikoihin ja heräsin jälleen varttia vaille kuusi. Mieskin oli silloin herännyt.
Rakasteltuamme hän alkoi kertoilla minulle, kuinka nykyajan ovet avautuvat sähköisellä avaimella. En käsittänyt, kuinka valtava ovi saisi riittävästi voimaa pienestä avaimesta liukuakseen syrjään oviaukosta.
Avasin television ja etsin värikynäni ja lehtiöni. En tahtonut tietää, että korealaiset ja kiinalaiset omistavat yhtiöitä Suomesta. Niin sain kuitenkin kuulla. Kun aamu-tv pääsi mayojen ennustuksiin ja kulttuurin kuvailemiseen, piirustukseni oli valmis.
Lähetin kuvan piirroksesta miehelle. Hän soitti pian saatuaan viestin. Juttelimme pikkuriikkisen hetken. Mies kertoi tulevansa kotiin tänään aikaisemmin. Vaikka rukoilin, että piirustus onnistuisi, valmista työtä tarkastellesse huomasin, että piirros oli epäonnistunut. Laitoin sen silti seinälle.
Kaikki asiat maailmassa ei ole mukavia. On olemassa tuskallisia asioita, kuten sähköiset ovet. Jos tulee sähkökatko kodista ei pääse ulos. Kuten avaruusaluksessa on sähköiset ovet, mutta avaruusolennot ovat viisaita älykkyyden lisäksi. He eivät alkaisi tappaa toisiaan avaruusaluksella, vaikka joku saisi aamupalana enemmän ruokaa kuin toinen. Avaruusaluksella ei voisi tulla sähkökatkoa.
Mutta maailma ei ole avaruusalus. Eikä maailma ole kaikkialla turvallinen. Saudiarabiassa nainen ei saa ajaa autoa. Koreassa nainen ei saa pyöräillä. (Tämä tarina ei pysy tänään kasassa.)
Olisin tahtonut fantastisen ja harmonisen piirustuksen. En voi antaa epäonnistumisen pilata päivääni. Sen voi saavuttaa vain sillä, että päästää irti piirustustunnista ja siirtyy kirjoitustuntiin. Siirtyy yhdestä tehtävästä toiseen. Kaikkea pitää harjoitella. Ensimmäinen piirustustunti ei välttämättä ole menestys. Kuitenkin on harjoiteltava, jos tahtoo oppia piirtämään fantastisia piirustuksia.
Ensimmäinen kirjoitustunti ei välttämättä synnytä koossapysyvää tarinaa, mutta on harjoiteltava, jos tahtoo luoda kaunista kirjoitusta. En voi syyttää itseäni, etten ole tänään fantastinen piirtäjä. Enkä varsinkaan ketään toista. Vaikka keskityin niin hyvin, kuin kykenen, käsi ja aivot ja silmät ei pelaa yhteen.
Kiitin Jeesusta piirustustunnista. Kiitin Jeesusta sananvapaudesta. Kiitän Jeesusta, etten syntynyt Koreaan, Saudiarabiaan, Japaniin tai mayakansaan. Ei veriuhreja. Ei ihmisuhreja. Vapaa liikkuvuus. Vapaus rukoilla sitä Jumalaa, jota pitää parhaimpana itselleen. Uskonnonvapaus. Ajattelunvapaus. Vapaus valita oma puoliso.
Ei tarvitse uhkailla tai alentua sellaiselle tasolle, jolla elää rikolliset ja lainrikkojat. Muistutan itseäni siitä monta kertaa päivässä. Koska Jeesus hallitsee maailmaa. Ja Jeesus puolustaa minua. Jeesus suojelee ajatukseni, tallentaa rukoukseni, suojelee tuotantoni, puolustaa minua rikollishyökkäyksiltä.
Minun ei tarvitse epätoivoisena huutaa, että "Antakaa minun elää omaa elämää." Suomessa on itsestäänselvyys, että ihmiset kantavat vastuun omasta elämästään ja omista valinnoistaan. On myös itsestäänselvyys, että ihminen elää ensisijaisesti itsensä kanssa. Ellei tule toimeen itsensä kanssa, ei voi etsiä syntipukkeja ja taakkojen kantajaa toisaalta.
Suomessa on itsestäänselvyys, että jokainen on vapaa elämään omaa elämää. Naapurit eivät tule ovelle hakkaamaan, että "Elä meidän kanssamme. Pidä seuraa. Tee ruokaa. Leiki kanssamme." On itsestäänselvää, että kotini on minun koti. Omistan tämän asunnon. Pankilla on siitä omistuskirja tallelokerossa. Tämä on minun ikioma ja sallin tänne tulla sellaisen, johon luotan.
Syyllisyyksiä ei voi sälyttää viattomalle sijaiskärsijälle. Ellei järki riitä syyllisen löytämiseen, on aivan turha juosta talosta taloon etsimässä sijaissyyllistä. Kristinusko opettaa, että jokainen viime kädessä vastaa jokaisesta pahasta teostaan Jumalan edessä. Omaa syyllisyyttään ei voi laskea toisen kannettavaksi.
Sunnuntaiaamujen hartaat ajatukset
torstai 20. joulukuuta 2012
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Talita Kuum
1. Mitä on kolmiulotteinen ajattelu- tai hahmotuskyky?
2. Millaisia lahjoja tai kykyjä voi ihmisellä olla, joiden kehittämiseen keskittyä?
3. Mikä pyhä periaate takaa ihmiskunnan jatkuvuuden?
4. Millä eri yhteiskunnan osa-alueilla ihmisen tulisi olla aktiivinen?
5. Tunnettiinko kymmenen vuotta sitten termiä "elokuvaterapia"?
6. Mitkä ovat 7 kuolemansyntiä, ja, ovatko ne seurausta aikaisempien elämien valinnoista vai tämän elämän laiskuustaudista?
Vihje: avaa: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Etsi hakusanalla valtakunta ja mietiskele. Erityinen avain ymmärrykseen on:
Matteuksen evankeliumi, luku 6:
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Ratkaisut:
1. Ratkaisuja on useita. Yksi mahdollinen on seuraava: Ihminen elää nykyisyydessä, muistaa menneisyytensä oikein ja unelmoi tulevaisuudesta, jossa on vähemmän menneisyyden ikäviä asioita.
2. Mene Stockmanin lehtihyllylle ja katsele, mikä kiinnostaa eniten.
3. Lapsi on pyhä.
4. Jatkokysymyksiä: Voiko uskontoa ja politiikkaa erottaa? Voiko terve sielu asua sairaassa ruumiissa? Voiko energiaa lainata toiselta? Antamalla toiselle energiaa, väheneekö tuleva palkka? Mitä on elinikäinen oppiminen? Antamalla aikaansa toiselle, kasvavalle ihmiselle, väheneekö oma aika? Millaista on kehitys, ulkoa-annettua vai sisäsyntyistä?
5. Tunnettiin, mutta ihmiskunta ei ollut siihen vielä valmis.
6. Googleta.
Lopuksi kooste:
Auta minua arvostamaan kaikkea sitä, jonka teet hyvinvointini eteen, olkoonkin hyvinvointini hetkellistä tai kokopäivän kestävää.
Anna tällekin päivälle aivovoimaa miettiä tulevaisuutta unohtamatta menneisyyttä ja kyvyn elää iloiten tässä hetkessä. Amen.
2. Millaisia lahjoja tai kykyjä voi ihmisellä olla, joiden kehittämiseen keskittyä?
3. Mikä pyhä periaate takaa ihmiskunnan jatkuvuuden?
4. Millä eri yhteiskunnan osa-alueilla ihmisen tulisi olla aktiivinen?
5. Tunnettiinko kymmenen vuotta sitten termiä "elokuvaterapia"?
6. Mitkä ovat 7 kuolemansyntiä, ja, ovatko ne seurausta aikaisempien elämien valinnoista vai tämän elämän laiskuustaudista?
Vihje: avaa: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Etsi hakusanalla valtakunta ja mietiskele. Erityinen avain ymmärrykseen on:
Matteuksen evankeliumi, luku 6:
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Ratkaisut:
1. Ratkaisuja on useita. Yksi mahdollinen on seuraava: Ihminen elää nykyisyydessä, muistaa menneisyytensä oikein ja unelmoi tulevaisuudesta, jossa on vähemmän menneisyyden ikäviä asioita.
2. Mene Stockmanin lehtihyllylle ja katsele, mikä kiinnostaa eniten.
3. Lapsi on pyhä.
4. Jatkokysymyksiä: Voiko uskontoa ja politiikkaa erottaa? Voiko terve sielu asua sairaassa ruumiissa? Voiko energiaa lainata toiselta? Antamalla toiselle energiaa, väheneekö tuleva palkka? Mitä on elinikäinen oppiminen? Antamalla aikaansa toiselle, kasvavalle ihmiselle, väheneekö oma aika? Millaista on kehitys, ulkoa-annettua vai sisäsyntyistä?
5. Tunnettiin, mutta ihmiskunta ei ollut siihen vielä valmis.
6. Googleta.
Lopuksi kooste:
ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
| |
Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
| |
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
| |
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
| |
Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
| |
Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.
| |
Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.
| |
Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
| |
Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
| |
Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
| |
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".
| |
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
| |
Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,
| |
Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
| |
Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
| |
Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".
| |
"Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
| |
Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
| |
"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
| |
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
| |
"Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
| |
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
| |
ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
| |
Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä.
| |
Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;
| |
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
| |
Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!"
| |
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
| |
Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
| |
ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.
| |
'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.
| |
Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja talo kaatuu talon päälle.
| |
Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
| |
Niin hän sanoi: "Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sen vertaisin?
| |
Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
| |
eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
| |
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
| |
Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
| |
Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
| |
Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
| |
sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
| |
Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
| |
Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
| |
Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa
Kiitos seitsemällä kielellä: Amen. Amen. Amen. Amen. Amen. Amen. Amen.
Rukous: Anteeksi Jumala, että olen niin ankara lähimmäisilleni ja että minussa on niin paljon vihaa. Suo minun kasvaa ystävällisemmäksi ja armollisemmaksi. Auta minua ymmärtämään totuus ja toimimaan kaikkien parhaaksi. Auta minua oppimaan menneisyyden virheistä ja näkemään kirkkaasti määränpää. Anteeksi, että toisinaan juon humaltumistarkoituksessa ja olen huono esimerkki. Auta minua elämään hyvänä esimerkkinä toisille. Anna anteeksi, että olen joskus ammentanut voimaasi ja käyttänyt sitä elämää vastaan. Suo, että lähelläni on hyvä ja turvallinen olla, enkä toimi vihasta ja vallanhimosta käsin. Suo minulle viisaus arvostaa itseäni viisaampia ja älykkäämpiä. Suo minulle suvaitsevaisuudenlahja, että kestän itseäni kyvykkäämmät ihmiset ja annan heidän elää heidän oma elämänsä. Suo minun toimia rauhan ja rakkauden lähteenä. Auta minua pyytämään anteeksi ihmisiltä, joita olen satuttanut syyttä, ja viisaus ymmärtää, milloin itsepuolustus on välttämätöntä. Anna minulle ihmeellinen kyky olla kiroamatta Sinua ja kiitos, että saan aina olla niin lähellä Sinua, että rakkaus on runsaana minussa. Auta minua katselemaan Hyvyyttä ennemmin kuin pahuutta, äläkä salli minun katkeroitua. Ohjaa kaikki ajatukseni, että palvelen Sinun Tahtoasi, enkä omaani. Sillä tavalla itsestäni luopumalla saan lahjaksi sen identiteetin, jonka Sinä olet minulle tarkoittanut ja suuremman autuuden, kuin omaa himoani ajamalla ja omaa etuani tavoittelemalla. Auta minua rukoilemaan vihamiesteni puolesta, sillä se on minun voimassani mahdotonta, mutta Sinun voimassasi mahdollista. Auta minua elämään rakkaus todeksi tekoina, eikä vain rukouksina. Amen.
Lopuksi vielä: Jumala suo minun olla ovela kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen.
Auta minua Jumala asettamaan lapset oman etuni edelle.
Anna kaikki syntini anteeksi, että minä sillä armolla osaisin armahtaa myös niitä, jotka rikkovat minua vastaan.
Kiitosrukouksia:
Kiitos Jumala, että on päivä, saan kasvaa, kehittyä, oppia ja itsenäistyä. Kiitos, että on lepopäivä ja siunauksesi on runsas. Kiitos, että olen saanut syntini anteeksi Jeesuksen nimessä. Kiitos, että rakastat minua, koska olen Sinun lapsesi. Kiitos, että ymmärrykseni kasvaessa opin myös ymmärtämään toisia ihmisiä. Kiitos ystävyydenlahjasta. Kiitos, että minulla on aikaa ystävilleni. Kiitos, etten ole enää niin paljon vailla ja himokas, kuin olin ennen. Kiitos, että olen saanut kokea kasvunlahjan. Kiitos, että olet kanssani joka päivä. Kiitos terveydestä ja voimasta elää elämä. Kiitos pienestä koirastani, joka merkitsee minulle niin paljon. Kiitos totuudenlahjasta ja ajattelunvapaudesta. Kiitos suojelusenkeleistä ja kiitos Sinun suojelustasi. Kiitos ohjauksestasi ja hyvistä esimerkeistä. Kiitos televisiosta ja radiosta. Kiitos Raamatusta. Kiitos, että saan pitää vapaapäiviä. Auta minua auttamaan heitä, joilla ei vapaapäiviä ole. Kiitos hyvyydestä, jota olen saanut kokea ja rakkaudesta, jota ihmiset ovat minulle osoittaneet.
Tapahtukoon aina Sinun tahtosi, Kaikkivaltias.
Anna minulle kärsivällisyydenlahja ja kiitos, etten elä helvetissä, jossa osataan vain syytellä toisia.
|
Anna tällekin päivälle aivovoimaa miettiä tulevaisuutta unohtamatta menneisyyttä ja kyvyn elää iloiten tässä hetkessä. Amen.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Mitä on hartaus?
Kiitos Jeesus, elämä on vielä minussa. Kiitos rakas Luojani, sinä säästit minun lompakkoni pianon päällä ja amuletin vessassa. Olkoon niin, ettemme tunne tietä tulevaisuuteen, mutta silti ja kaikesta huolimatta olen varma siitä, että elämä pysyy minussa. Keuhkovammaliitolle terveisiä.
Harras, hartaus, mitä mahtavat tarkoittaa? Perin juurin käsittämätön sana. En ole kuullut ennen. Hartauskirjallisuus on yleensä pappien kirjoittamia mietelauseita, jotka ovat syntyneet suuren tuskan ja pimeyden kahleiden vuosien painon alla, ja niistä huolimatta. Harras merkitsee sitä, että tuntee maailman, ja siitä ja kaikesta huolimatta yhä ajattelee viisaita ja tavoittelee viisaita.
Johdanto: Hartaus on sielun ominaisuus, kun se on yhteydessä kuolemassa kituvan maailman keskellä johonkin elinvoimaiseen, kauniiseen ja rakkaaseen, eli Jeesukseen.
Elikkä, tuomiosunnuntaina kirkkoon kuulemaan, miten se papin harras ajatus on muovautunut vuosien painon ja kuoleman kahleiden paineen alla.
No, voin jo kuvitella kiduttajan hartaan toiveen päästä kuoleman kahleista. Voin kuvitella papin hädän, kun hän viimeisin voimin kohottaa miekkansa huutaakseen sotahuutonsa kaikkien kiduttajien puolesta ja voiman nostattamiseksi, rohkeudeksi ja pelastukseksi. Pappi lausuu: "Elämä kuoleman varjojen laaksoissa vaeltaa luottavaisin mielin kohti pelastusta, luottaen ylösnousemusvoimaan Jeesuksen sovittaessa kaikki syntimme ja pyyhkiessä kaikki kyyneleemme."
Sitten pappi lainaa Raamatusta kohtaa: Matt. 6:7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Sitten se homo sisällään hymyilee oivaltaessaan itsekin, että Raamattuun on kirjoitettu halventava laki, jolla pilkata niitä, jotka oikeasti osaavat elää hartaana, eivätkä vaella homojen ilossa olla irstaita ja saastaisia, ja aina uhmakkaita nokkeluudessaan, kun tuomiosunnuntai tarkoittaa elämän tuomitsemista, ei kiduttajan kuoleman tuomitsemista.
Siis, mitä on todellinen hartaus? Onko se sitä, että minä juoksen täällä tappamassa ja kiduttamassa toisia luotuja, joita en edes ihmiseksi tunnusta, vaan näen heidät pelkkinä matoina ja piruina? Onko hartaus sitä, että kohdistan kaiken huomioni vihaamiini ihmisiin, että saisin kuolettavan iskun ja lukisin seuraavan päivän lehdestä kuolinilmoituksen ja sitten ajattelisin: "Ah, minä voitin"? Onko hartaus taistelua? Epätoivoista taistelua saada jotenkin, jollakin keinoin toinen elävä olento, olkoon kuinka alkeellinen rakkaudessaan hyvänsä, hengiltä?
Ei!! Hartaus ei ole sitä, että keskityn tuomitsemaan toisia ihmisiä ja tarkkailen alituiseen heidän vikojaan, hämmennystään, kipujaan. Hartaus ei ole iloa siitä, että he ovat sairaita ja voimattomia. Mutta sen sanon, etten sääliä tunne, en sanoja lempeyden heille lausu, vaan annan Jumalan tuomita: Kelle syöpä, sille syöpä, kelle keuhkoahtauma, sille keuhkoahtauma. Minun ei tarvitse silitellä kiduttajien päätä, eikä haaskata heille yhtään hymyä. Kaikille ansioidensa mukaan.
Mutta siis hartaus: oliko se maailmankuvan rakentamista vihan vai rauhan varaan? Rauhan. Levollisuuden. Levon. Ilon. Onnen. Puhtauden. Itsenäisyyden. Omavaraisuuden. Keneltäkään ei tarvitse varastaa ollakseen onnellinen. Ketään ei tarvitse kiduttaa ollakseen jotakin. Keneltäkään ei tarvitse onnea riistää voidakseen kokea olevansa voimissaan. Kenenkään yli ei tarvitse kävellä ollakseen hetken 10 senttiä pitempi. Kidutus on ohimenevä, hetkellinen. Rauhan varaan rakennettu antaa perustuksen jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa: viisauden, jota ei sydämestä voi ilkeys viedä.
Kun minä menen tuomiosunnuntaina kirkkoon, minä kuuntelen kanttoria. Papin sanat ovat yhtä verenjuojan ininää korvissani. Minä katselen kirkkokansaa. Näen alastonta lihaa, joka viimeisin voimin uskaltaa hyökkäykseen sanoakseen: "arvon mekin ansaitsemme." Kysyn hiljaa mielessäni: "Ansaitsetteko? Oletteko aivan varma?" Kun lähden kirkosta, kävelen vapaan taivaan alla ja kiitän sadepisaroista, uusista kengistä, lisätiedosta ja lisätienestistä, viisaudesta ja kyvystä oppia, kehittyä, kasvaa ja rakastaa.
En mene tuomiosunnuntaina kirkkoon saadakseni tuoda julki kuvotukseni pappia kohtaan. Menen kuuntelemaan hänen hartaita ajatuksiaan, nauttimaan hänen viisaudestaan. Menen saadakseni olla hoitavien sanojen, rakastavien sanojen ja rauhan virran energiakentässä, parantumassa, luottamassa, saadakseni istua rauhassa ja saadakseni nauttia siitä, että minulle kerrotaan Jeesuksen rakkaudesta, Jeesuksen uskomattomasta, yliluonnollisesta voimasta parantaa, elvyttää ja tehdä kaikista terveitä ja ehjiä, onnellisia ja rakastavia. Menen kuulemaan. Menen oppimaan. Menen parantumaan. Menen ehtoolliselle.
Harras, hartaus, mitä mahtavat tarkoittaa? Perin juurin käsittämätön sana. En ole kuullut ennen. Hartauskirjallisuus on yleensä pappien kirjoittamia mietelauseita, jotka ovat syntyneet suuren tuskan ja pimeyden kahleiden vuosien painon alla, ja niistä huolimatta. Harras merkitsee sitä, että tuntee maailman, ja siitä ja kaikesta huolimatta yhä ajattelee viisaita ja tavoittelee viisaita.
Johdanto: Hartaus on sielun ominaisuus, kun se on yhteydessä kuolemassa kituvan maailman keskellä johonkin elinvoimaiseen, kauniiseen ja rakkaaseen, eli Jeesukseen.
Elikkä, tuomiosunnuntaina kirkkoon kuulemaan, miten se papin harras ajatus on muovautunut vuosien painon ja kuoleman kahleiden paineen alla.
No, voin jo kuvitella kiduttajan hartaan toiveen päästä kuoleman kahleista. Voin kuvitella papin hädän, kun hän viimeisin voimin kohottaa miekkansa huutaakseen sotahuutonsa kaikkien kiduttajien puolesta ja voiman nostattamiseksi, rohkeudeksi ja pelastukseksi. Pappi lausuu: "Elämä kuoleman varjojen laaksoissa vaeltaa luottavaisin mielin kohti pelastusta, luottaen ylösnousemusvoimaan Jeesuksen sovittaessa kaikki syntimme ja pyyhkiessä kaikki kyyneleemme."
Sitten pappi lainaa Raamatusta kohtaa: Matt. 6:7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Sitten se homo sisällään hymyilee oivaltaessaan itsekin, että Raamattuun on kirjoitettu halventava laki, jolla pilkata niitä, jotka oikeasti osaavat elää hartaana, eivätkä vaella homojen ilossa olla irstaita ja saastaisia, ja aina uhmakkaita nokkeluudessaan, kun tuomiosunnuntai tarkoittaa elämän tuomitsemista, ei kiduttajan kuoleman tuomitsemista.
Siis, mitä on todellinen hartaus? Onko se sitä, että minä juoksen täällä tappamassa ja kiduttamassa toisia luotuja, joita en edes ihmiseksi tunnusta, vaan näen heidät pelkkinä matoina ja piruina? Onko hartaus sitä, että kohdistan kaiken huomioni vihaamiini ihmisiin, että saisin kuolettavan iskun ja lukisin seuraavan päivän lehdestä kuolinilmoituksen ja sitten ajattelisin: "Ah, minä voitin"? Onko hartaus taistelua? Epätoivoista taistelua saada jotenkin, jollakin keinoin toinen elävä olento, olkoon kuinka alkeellinen rakkaudessaan hyvänsä, hengiltä?
Ei!! Hartaus ei ole sitä, että keskityn tuomitsemaan toisia ihmisiä ja tarkkailen alituiseen heidän vikojaan, hämmennystään, kipujaan. Hartaus ei ole iloa siitä, että he ovat sairaita ja voimattomia. Mutta sen sanon, etten sääliä tunne, en sanoja lempeyden heille lausu, vaan annan Jumalan tuomita: Kelle syöpä, sille syöpä, kelle keuhkoahtauma, sille keuhkoahtauma. Minun ei tarvitse silitellä kiduttajien päätä, eikä haaskata heille yhtään hymyä. Kaikille ansioidensa mukaan.
Mutta siis hartaus: oliko se maailmankuvan rakentamista vihan vai rauhan varaan? Rauhan. Levollisuuden. Levon. Ilon. Onnen. Puhtauden. Itsenäisyyden. Omavaraisuuden. Keneltäkään ei tarvitse varastaa ollakseen onnellinen. Ketään ei tarvitse kiduttaa ollakseen jotakin. Keneltäkään ei tarvitse onnea riistää voidakseen kokea olevansa voimissaan. Kenenkään yli ei tarvitse kävellä ollakseen hetken 10 senttiä pitempi. Kidutus on ohimenevä, hetkellinen. Rauhan varaan rakennettu antaa perustuksen jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa: viisauden, jota ei sydämestä voi ilkeys viedä.
Kun minä menen tuomiosunnuntaina kirkkoon, minä kuuntelen kanttoria. Papin sanat ovat yhtä verenjuojan ininää korvissani. Minä katselen kirkkokansaa. Näen alastonta lihaa, joka viimeisin voimin uskaltaa hyökkäykseen sanoakseen: "arvon mekin ansaitsemme." Kysyn hiljaa mielessäni: "Ansaitsetteko? Oletteko aivan varma?" Kun lähden kirkosta, kävelen vapaan taivaan alla ja kiitän sadepisaroista, uusista kengistä, lisätiedosta ja lisätienestistä, viisaudesta ja kyvystä oppia, kehittyä, kasvaa ja rakastaa.
En mene tuomiosunnuntaina kirkkoon saadakseni tuoda julki kuvotukseni pappia kohtaan. Menen kuuntelemaan hänen hartaita ajatuksiaan, nauttimaan hänen viisaudestaan. Menen saadakseni olla hoitavien sanojen, rakastavien sanojen ja rauhan virran energiakentässä, parantumassa, luottamassa, saadakseni istua rauhassa ja saadakseni nauttia siitä, että minulle kerrotaan Jeesuksen rakkaudesta, Jeesuksen uskomattomasta, yliluonnollisesta voimasta parantaa, elvyttää ja tehdä kaikista terveitä ja ehjiä, onnellisia ja rakastavia. Menen kuulemaan. Menen oppimaan. Menen parantumaan. Menen ehtoolliselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)